in English
KATAJAHOVI 
 Suomen luonnossa kasvavia yrttejä ja luononyrtit kirja.

Yrtit

 Satu Hovin kirjoittama Luonnonyrtit kirja.  Katajahovin keskiajan yrttitarhan yrttipenkki.

Ahomansikka

(Fragraria vesca) kasvaa aurinkoisilla ojien rinteillä ja niityillä happamassa maassa. Siitä käytetään lehtiä, kukkia, marjoja ja niiden kantoja. Lehtien maku on hyvin mieto, joten ne kannattaa hiostaa ennen kuivaamista. Kannoista saa mansikanmakuista teetä.

^
Ahomansikka (Fragraria vesca)

Haapa

(Populus tremula) on yksi luonnon särkylääkkeistä. Siitä voi säilöä erityisesti kuorta ja lehtiä.

^
Haapa (Populus tremula)

Hatikka

Hatikat (Spergula sp.) ovat peltorikkaruohoja, jotka menestyvät ihmisen viljelytoiminnan ansiosta. Ne ovat matalakasvuisia ja hentoja, ja niiden huomaaminen voi olla aloittelijalle hankalaa. Niiden versoja voi käyttää ravintona.

^
Hatikka (Spergula sp.)

Hierakat

(Rumex sp.) ovat suurikoisia ja näyttäviä kasveja, jotka ovat pellolta tai niityltä helppo huomata. Niiden suuret lehdet ja komeat kukinnot sekä siemenet käyvät ravinnoksi. Maku on vahva ja voimakas, joten lehtien kiehautus ennen niiden ravinnoksi valmistamista voi olla paikallaan. Siemenet huuhdellaan ja kiehautetaan ennen niiden käyttöönottoa.

^
Hierakka (Rumex sp.)

Humala

(Humulus lupulus) tunnetaan oluen mausteena käytetyistä kitkeränmakuisista kävyistään. Niiden maku muuttuu huomattavasti miedommaksi, jos niitä säilytetään vuoden tai kauemmin. Nuoret versot ja lehdet sopivat keittiöön ruokien raaka-aineeksi.

^
Humala (Humulus lupulus)

Jauhosavikka

(Chenopodium album) eli saviheinä on tuttu perunamaiden rikkaruoho. Sen lehtiä voi käyttää pinaatin tavoin, ja siemenet huuhdeltuna ensin kuumassa ja sitten kylmässä vedessä käyvät esimerkiksi leipiin tai puuroihin.

^
Jauhosavikka (Chenopodium album) eli saviheinä

Juolavehnä

Juolavehnän (Elymus repens) valkoista juurta voi kokeilla flunssalääkkeeksi tai vaikka oluen ainesosaksi.

^
Juolavehnä (Elymus repens)

Juolukka

Juolukka (Vaccinium uliginosum) on käyttökelpoinen marja, kunhan varoo sen loisia, joiden tartunta voi aiheuttaa huonovointisuutta.

^
Juolukka (Vaccinium uliginosum)

Järviruoko

Järviruoko eli ryti (Phragmites australis) kasvaa rannoilla. Sen juurakkoa voi käyttää ravinnoksi.

^
Järviruoko eli ryti (Phragmites australis)

Jättipalsami

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on levinnyt puutarhoista luontoon agressiivisesti. Sen kaikkia maanpäällisiä osia voi käyttää ravinnoksi.

^
Jättipalsami (Impatiens glandulifera)

Kaislat

Kaislojen (Scirpus) juurakoita voi nauttia ravinnoksi.

^
Kaislat (Scirpus)

Kallioimarre

Kallioimarteen (Polypodium vulgare) maistuu lakritsimaiselle, ja sitä voi käyttää luonnon makeuttajana. Kallioimarretta kerätään vain niistä paikoista, joiden kasvusto on runsasta.

^
Kallioimarre (Polypodium vulgare)

Kanerva

Kanervan (Calluna vulgaris) kukkivia latvoja käytetään mm. rauhoittavana yrttiteenä. Versoja on perinteisesti käytetty sutien ja luutien valmistamiseen, ja niiden päällä paistettu pulla tai leipä saa kivan aromin.

^
Kanerva (Calluna vulgaris)

Kannusruoho

Kannusruoho (Linaria vulgaris) kukkii keltasävyisin huulikukin. Sen maanpäällisiä osia voi käyttää ravinnoksi.

^
Kannusruoho (Linaria vulgaris)

Karhunputki

Karhunputki (Angelica sylvestris) on syötävä putkikasvi. Se kannattaa tunnistaa varmuudella, sillä osa putkikasveista on tappavan myrkyllisiä.

^
Karhunputki (Angelica sylvestris)

Karpalo

Karpalo (Vaccinium microcarpum) on hyvin säilyvä marja, joka sopii jälkiruokiin, hilloksi ja tarjoiltavaksi liharuokien seurana.

^
Karpalo (Vaccinium microcarpum)

Kastikka

Kastikat (Calamagrostis sp.) ovat syötäviä heiniä. Niiden siemeniä voi syksyllä kerätä ja käyttää ravinnoksi viljan tavoin.

^
Kastikka (Calamagrostis sp.)

Kataja

Kataja (Juniperus communis) on tuttu kuivien mäkien puu, jonka aromaattisia neulasia ja marjoja käytetään hyösyksi. Katajaa ei pidä sekoittaa varjoisissa puutarhoissa kasvavaan myrkyllisen rohtokatajaan (J. officinalis).

^
Kataja (Juniperus communis)

Kaunokit

Kaunokkien (Centaurea sp.) kukkia ja lehtiä voi käyttää, ja ne sopivat erityisesti ruoan somisteeksi.

^
Kaunokit (Centaurea sp.)

Ketohanhikki

Ketohanhikki (Potentilla anserina) on syötävä kukka. Sen lehtiä voi käyttää esimerkiksi salaaattiin tai viherjauheeseen.

^
Ketohanhikki (Potentilla anserina)

Ketokäenminttu

Ketokäenminttu (Clinopodium acinos) on voimakkasti mintun makuinen, ja sen pikkuiruiset sinipunaiset kukat kukkivat pitkään loppukesällä. Kasvi on kiitollinen kuivien pihojen viljeltävä yrtti.

^
Ketokäenminttu (Clinopodium acinos)

Kevättaskuruoho

Kevättaskuruoho (Thlaspi alpestre) on mukavanmakuinen kevätkukkija, jonka sydämenmalliset lidut näyttävät herttaisilta. Koko maanpäällinen verso on syötävä.

^
Kevättaskuruoho (Thlaspi alpestre)

Kissankello

Kissankello (Campanula rotundifolia) kukkii herttaisin, sinisin kukin. Nappaa kukan sisään ahomansikka ja nauti.

^
Kissankello (Campanula rotundifolia)

Koiranputki

Koiranputki (Antchristus sylvestris) tuoksuu porkkanalle. Erityisesti sen juuria pidetään hrkullisen makuisina. Sekin kannattaa tunnistaa varmuudella, sillä osa putkikasveista on tappavan myrkyllisiä.

^
Koiranputki (Antchristus sylvestris)

Koivu

Koivusta (Betula sp.) saa paljon hyviä tee- ja ravintoaineksia. Talvella sen oksista voi keittää maukasta teetä.

^
Koivu (Betula sp.)

Kuismat

Kuismien (Hypericum) kukkanuput ja juuri värjäävät elintarvikkeita punaiseksi. Niiden lääkkeenomaiset vaikutukset ovat erittäin vahvoja.

^
Kuismat (Hypericum)

Kultapiisku

Kultapiiskun (Solidago virgaurea) kukkalatvaa käytetään teenä erityisesti munuaisia puhdistamaan.

^
Kultapiisku (Solidago virgaurea)

Kumina

Kumina (Carum carvi) on luonnossa kasvaneenä erittäin aromikkaan makuinen. Sen lehdet ovat mieto vihanneskeiton ainesosa. Sekin kannattaa tunnistaa varmuudella, sillä osa putkikasveista muistuttaa kuminaa, ja jotkin niistä ovat tappavan myrkyllisiä. Aromistaan kuminan siemenet tunnistaa kuitenkin hyvin.

^
Kumina (Carum carvi)

Kuusi

Kuusen (Picea abies) neulasista voi ympäri vuoden keittää juomaa. Keväällä kerkät ja kukat maistuvat sellaisenaan, mausteena, juomissa tai liköörinä.

^
Kuusi (Picea abies)

Kyläkellukka

Kyläkellukan (Geum urbanum) kaakaonmakuinen juuri on kansanperinteen mukaan hyvänmakuista. Myös sen kukkia ja lehtiä voi käyttää.

^
Kyläkellukka (Geum urbanum)

Käenkaali

Käenkaali (Oxalis acetosella) eli ketunleipä on maukasta sellaisenaan tai vaikka majoneesia maustamassa. Sen kukkia voi myös napsia.

^
Käenkaali (Oxalis acetosella) eli ketunleipä

Lakka

Lakka eli hilla eli suomuurain (Rubus chamaemorus) on suosittu marja. Sen lehtiäkin voi käyttää mm. teeaineksena tai jauhaa niitä viherjauheeksi.

^
akka eli hilla eli suomuurain (Rubus chamaemorus)

Lemmikit

Lemmikit (Myosotis sp.) ovat kevätkesän kauniita vaalenansinisiä kukkia. Kukat ja lehdet ovat syötäviä.

^
Lemmikit (Myosotis sp.)

Leppä

Lepän (Alnus sp.) norkot ja lehdet ovat myös hyvää ravintoa. Norkoista voi keittää esimerkiksi teetä.

^
Leppä (Alnus sp.)

Lillukka

Lillukka (Rubus saxatilis) muistuttaa hiemn vadelmaa, mutta on kasvutavaltaan lamoava. Sen lehdissä on hieno aromi, ja marjat ovat syötäviä.

^
Lillukka (Rubus saxatilis)

Linnunkaali

Linnunkaalin (Lapsana communis) nuoret versot, kukat ja lehdet maistuvat raikkaan erilaiselle. Niitä voi käyttää ruoan joukossa.

^
Linnunkaali (Lapsana communis)

Litulaukka

Litulaukka (Alliaria petiolata) maistuu valkosipulilta ilman sen hajuhaittoja. Sitä kannattaa maistella esimerkiksi leivän levitteenä tai kalakastikkeen seassa.

^
Litulaukka (Alliaria petiolata)

Lumme

Lumpeen (Nymphaea sp.) juurakoita on jauhettu jauhoksi. Siinä oleva myrkky liukenee veteen pitkän liottamisen ja veden vaihtamisen aikana. Valkolumme (Nymphaea alba) on rauhoitettu, eikä sitä saa kerätä.

^
Lumme (Nymphaea sp.)

Lutukka

Lutukan (Capsella bursa-pastoris) sydämenmuotoidet lidut muistuttavat kevättaskuruohon lituja. Se ei haittaa, sillä molemmat ovat syötäviä. Lutukka on vahvan makuinen, ja sopii mausteeksi. Lutukasta kerätään vain normaalin värisiä lehtiä.

^
Lutukka (Capsella bursa-pastoris)

Maahumala

Maahumalan (Glechoma hederacea) piparkakkureunaiset lehdet suikertelevat maata pitkin. Niitä käytetään esimerkiksi teeyrttinä.

^
Maahumala (Glechoma hederacea)

Maitiaiset

Maitiaiset (Leontodon sp.) ovat erittäin vahvan makuisia, ja sopivat niille, jotka pitävät myös voikukan kitkeryydestä.

^
Maitiaiset (Leontodon sp.)

Maitohorsma

Maitohorsmasta (Epilobium angustifolium) käytetään juuret, nuoret versot, lehdet, kukat ja siemenet. Kukista valmistettu mehu on hyvänmakuista, ja lehdet usein hiostetaan teeyrtiksi.

^
Maitohorsma (Epilobium angustifolium)

Maksaruohot

Maksaruohojen (Sedum sp.) lehdet ovat rapean maukkaita ja maistuvat nuorelle herneenpalolle. Niitä voi käyttää koko kesän kukintaan saakka. Kukkiakin voi maistella. Keltamaksaruohoa (Sedum acre) ei suositella ravinnoksi.

^
Maksaruohot (Sedum sp.)

Maltsat

Maltsat (Atriplex sp.) sekoitetaan savikoihin, sillä ne ovat hyvin samannäköisiä. Se ei haittaa, sillä molemmat ovat syötäviä. Lehdet käytetään ravinnoksi pinaatin tavoin, ja siemenet viljan tavoin.

^
Maltsat (Atriplex sp.)

Matarat

Matarat (Galium sp.) lehdet ja kukat tuoreena sopivat mausteeksi. Kuivalla kasvupaikalla niiden maku on pippurinen. Kuivattuna matarat menettävät makunsa.

^
Matarat (Galium sp.)

Mesiangervo

Mesiangervo (Filipendula ulmaria) kasvaa kosteilla niityillä ja ojissa. Sen suuri, tupsunmuotoinen, valkoinen kukinto erottuu kauan kesäyön maisemassa. Kukkien maku on vahva, ja sitä laitetaan vain muutama hyppysellinen kermaruokiin, kekseihin ja kakkuihin. Lehdet sopivat kuumiin ja kylmiin juomiin, kuten kukatkin. Niiden maku on erilainen.

^
Mesiangervo (Filipendula ulmaria)

Mesimarja

Mesimarja (Rubus arcticus) marjoo nykyisin harvoin, ja sen löydettyään maistaakin marjojen marjaa! Lehdet ovat suosittu tee- ja viherjauheaines.

^
Mesimarja (Rubus arcticus)

Metsälehmus

Metsälehmuksen (Tilia cordata) kukista tehtyä teetä käytetään mm. flunssan kotihoitoon, ja lehtiin voi kääriä vaikka makoisan täytteen. Myös puistolehmusta voi käyttää.

^
Metsälehmus (Tilia cordata)

Mintut

Mintut (Mentha sp.) luonnonvaraiset muodot tuoksuvat miedommin kuin puutarhassa kasvavat, mutta ovat yhtä käyttökelpoisia. Ne virkistävät ja viilentävät.

^
Mintut (Mentha sp.)

Mustaherukka

Mustaherukasta (Ribes nigrum) käytetään mm. silmuja, kukkia, lehtiä ja marjoja. Lehtien aromi voimistuu syksyä kohden.

^
Mustaherukka (Ribes nigrum)

Mustikka

Mustikan (Vaccinium myrtillus) lehtiä käytetään teenä tasapainottamaan verensokeria. Myös mustikan kukkia voi käyttää.

^
Mustikka (Vaccinium myrtillus)

Mänty

Männyn (Pinus sylvestris) kaarna ja oksat neulasineet sopivat ravinnoksi talvellakin. Niistä voi keittää maukasta juomaa. Kerkät ja siitepöly keväällä ovat oikeaa voimaruokaa.

^
Männyn (Pinus sylvestris)

Niittyhumala

Niittyhumalan (Prunella vulgaris) koko maanpäällinen verso sopii nautittavaksi ravinnoksi. Sitä käytetään mm. teenä.

^
Niittyhumalan (Prunella vulgaris)

Nokkonen

Nokkonen (Urtica dioica) on maultaan ja vaikutuksiltaan vahva yrtti. Sen juuret, nuori verso, latvus, lehdet, kukat ja siemenet ovat kaikki syötäviä.

^
Nokkonen (Urtica dioica)

Ohdake

Ohdakkeiden (Cirsium) lehdet ovat syötäviä, kunhan niiden reunassa olevat piikit poistaa ensin. Myös kukintoja voi syödä.

^
Ohdake (Cirsium)

Ojakellukka

Ojakellukalla (Geum rivale) on kaakaonmakuinen juuri, kuten kyläkellukallakin.

^
Ojakellukka (Geum rivale)

Ojakärsämö

Ojakärsämön (Achillea ptarmica) lehdet ja kukat käyvät ravinnoksi.

^
Ojakärsämö (Achillea ptarmica)

Orvokit

Orvokkien (Viola sp.) versot, lehdet ja kukat ovat syötäviä. Kukkia voi käyttää ruoka-aineiden värjäämiseen.

^
Orvokit (Viola sp.)

Osmankäämi

Osmankäämin (Typha latifolia) juuri, verson sisäosa ja kukinnotovat syötäviä. Juuren ja verson voi helposti sekoittaa samanlaisilla kasvupaikoilla kasvavaan, myrkylliseen keltakurjenmiekkaan (Iris pseudacorus).

^
Osmankäämi (Typha latifolia)

Paju

Pajujen (Salix sp.) kuori, lehdet ja pajunkissat voi käyttää ravinnoksi. Kuoren maku on karvas.

^
Paju (Salix sp.)

Peltokanankaali

Peltokanankaali (Barbarea vulgaris) maistuu erittäin herkulliselle. Se kasvaa runsaimmillaan keväällä, ja sen parsakaalinmakuiset lehdet ja kuinnot sopivat hyvin esimerkiksi pataruokiin.

^
Peltokanankaali (Barbarea vulgaris)

Peltokorte

Peltokortteen (Equisetum arvense) maanpäällistä versoa käytetään teessä sen terveysvaikutteiden takia.

^
Peltokorte (Equisetum arvense)

Peltopähkämö

Peltopähkämön (Stachys palustris) komea kukinto houkuttelee maistamaan. Sen juuret kasvattavat mukuloita, jotka voi kypsentää perunoiden tapaan.

^
Peltopähkämö (Stachys palustris)

Peltoretikka

Peltoretikan (Raphanus raphanistrum) lehdet ja kukat voi käyttää ravinnoksi. Niiden aromi on pirtsakan retikkamainen.

^
Peltoretikka (Raphanus raphanistrum)

Peltosaunio eli saunakukka

Peltosaunio eli saunakukka (Tripleurospermum maritimum ssp. Inodorum) sopii käytettäväksi tuoreena tillin tavoin. Kuivattuna se menettaa makunsa. Kukat voi myös syödä.

^
Peltosaunio eli saunakukka (Tripleurospermum maritimum ssp. Inodorum)

Peltotaskuruoho

Peltotaskuruoho (Thlaspi arvense) maistuu vahvasti sinappisen retikkaiselta. Sen versot, lehdet, kukat ja pyöreät, suuret sydämenmuotoiset lidut sopivat esimerkiksi wokkiruokiin. Kuivattuna ne menettävät makuaan, mutta myöhemmin kesällä sen siemenet voi käyttää.

^
Peltotaskuruoho (Thlaspi arvense)

Peltoukonnauris

Peltoukonnauris (Erysimum cheiranthoides) on vanha peltoviljelyn rikkaruoho, joka on maukas, raikas syötävä. Sen lehdet, kukinnot ja lidut voi syödä.

^
Peltoukonnauris (Erysimum cheiranthoides)

Piharatamo

Piharatamon (Plantago major) lehdet käyvät paitsi haavan päälle, myös keittopataan. Siemenet ovat erityisen maukkaita.

^
Piharatamo (Plantago major)

Pihasaunio

Pihasaunio (Matricaria discoidea) on matalakasvuinen kellanvihreä kasvi, jonka keltainen nappikukka loistaa pihatiellä. Koko verso on herkullista syötävää esimerkiksi mansikan tai kalan seurana.

^
Pihasaunio (Matricaria discoidea)

Pihatähtimö eli vesiheinä

Pihatähtimö eli vesiheinä (Stellaria media) on erittäin maukas salaattikasvi siihen saakka, kunnes kukinta on ohi. Silloin sen varret puutuvat, ja sen jälkeen sen siemenet voi käyttää, jos pitää niiden mausta. Pihatähtimö on hyvä ihonhoito-yrtti.

^
Pihatähtimö eli vesiheinä (Stellaria media)

Pihlaja

Pihlajan (Sorbus aucuparia) silmut maistuvat mantelille, ja niistä valmistetaan omatekoista amarettolikööriä. Nuoret lehdet maistuvat yrttiteessä erinomaiselta, kukissa on hajuvesimäinen vahva aromi. Marjojen maku makeutuu, kun ne kuivataan karkeiksi.

^
Pihlajan (Sorbus aucuparia)

Pillikkeet

Pillikkeet (Galeopsis sp.) muistuttavat jonkin verran nokkosta, mutta niiden keltaiset tai violettiset huulikukat paljastavat viimeistään eron. Kukat maistuvat mesiseltä, ja lehtiä voi käyttää esimerkiksi muhennoksiin.

^
Pillikkeet (Galeopsis sp.)

Pohjanpunaherukka

Pohjanpunaherukka (Ribes spicatum) marjoo vähemmän villinä kasvaessaan. Sen lehtiä voi kerätä esimerkiksi tee- ja viherjauhesekoituksiin. Marjat voi käyttää.

^
Pohjanpunaherukka (Ribes spicatum)

Poimulehti

Poimulehti (Alchemilla vulgaris) on piparkakkureunaisena kasvina helppo tunnistaa. Sen nuoret lehdet ovat maukkaita salaatissa, ja ne voi myös kypsentää. Kukkia voi myös syödä.

^
Poimulehti (Alchemilla vulgaris)

Pujo

Pujo (Artemisia vulgaris) on erinomainen maustekasvi rasvaisiin ruokiin. Siitä voi käyttää koko nuoren verson tai pelkkiä lehtiä. Pujoallergisille pujolla maustettua ruokaa ei sovi tarjota.

^
Pujo (Artemisia vulgaris)

Puna- ja metsä-apila

Puna- ja metsä-apilasta (Trifolium pratense) käytetään lehdet, kukat ja siemenet. Lehdet sopivat esimerkiksi salaattiin tai viherjauheeksi. Kukat maistuvat hunajaiselle, ja sopivat erinomaisesti teehen.

^
Puna- ja metsä-apila (Trifolium pratense)

Puolukka

Puolukan (Vaccinium vitis-idaea) lehtiä ja marjoja muun muassa käytetään virtsatulehdusten tukihoitoon. Lehtiä voi laittaa teesekoituksiin. Marjat säilyvät sellaisenaan yli talven.

^
Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)

Purtojuuri

Purtojuuri (Succisa pratensis) muistuttaa hyvin paljon ruusuruohoa (Knautia arvensis). Molemmat ovat syötäviä. Sen kaunis kukka sopii hyvin syötäväksi koristeeksi.

^
Purtojuuri (Succisa pratensis)

Päivänkakkara

Päivänkakkaran (Leucanthemum vulgare) syötävät kukat ja lehdet käytetään useimmiten koristeena.

^
Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare)

Ranta-alpi

Ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) muistuttaa sukulaistaan tarha-alpia (Lysimachia punctata). Se on komea kasvi, jonka lehtiä ja kukkia voi käyttää ravinnoksi.

^
Ranta-alpi (Lysimachia vulgaris)

Ratamosarpio

Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica) on kaunis ja herkkä vesikasvi. Sen versoja voi nauttia ravinnoksi kypsennettynä.

^
Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica)

Ruusu

Ruusun (Rosa sp.) lehdet, kukan terälehdet ja kiulukat voi käyttää ravinnnoksi. Lehdet käyvät esimerkiksi teeksi, terälehdet teehen, likööriin tai muihin juomiin ja jälkiruokiin ja kiulukat teeksi tai jauheeksi leivontaan ja puuroihin.

^
Ruusu (Rosa sp.)

Rätvänä

Rätvänän (Potentilla erecta) keltaisissa kukissa on 4 terälehteä, mistä sen erottaa muista hanhikeista. Rätvänän juurakolla voi värjätä juomia ja ruoka-aineita punaiseksi.

^
Rätvänä (Potentilla erecta)

Savijäkkärä

Savijäkkärä (Gnaphalium uliginosum) on mukavan pippurisen makuinen kotipihoissa kasvava, pikkuinen, hopeanvärinen rikkaruoho.

^
Savijäkkärä (Gnaphalium uliginosum)

Siankärsämö

Siankärsämön (Achillea millefolium) lehdet maistuvat kuivilla paikoilla pippuriselta. Lehtiä voi käyttää tillin (Anethum graveolens) tavoin mausteena ja teenä. Kukat sopivat muun muassa teeksi. Siankärsämö on antiseptinen yrtti.

^
Siankärsämö (Achillea millefolium)

Silmäruoho

Silmäruohot (Euphrasia spp.) ovat matalia myöhäiskesän kukkijia. Niiden pikkuinen vakoinen kukka helottaa luonnossa kuin silmä, siitä kasvi lienee saanu nimensä. Sitä on käytetty silmävaivojen tukihoitoon jäähtyneenä teenä. Se sopii myös ruokpöytään.

^
Silmäruoho (Euphrasia spp.)

Suolaheinä

Suolaheinien (Rumex spp.) lehdet antavat ruokiin raikasta, sitruunamaista aromia. Kukinnot ja siemenet voi käyttää viljan tavoin tai esimerkiksi myslinä.

^
Suolaheinä (Rumex spp.)

Suopursu

Suopursu (Rhododendron tomentosum) ei sovi kaikille. Sen tuoksu on erittäin vahva, ja toiset rakastavat sitä, toiset saavat siitä päänsärkyä. Jos pidät siitä, voi kokeilla sitä varovasti mausteena tai snapsina.

^
Suopursu (Rhododendron tomentosum)

Takiaiset

Takiaisten (Arctium sp.) kaikki osat ovat syötäviä  jossakin kasvuvaiheessaan. Sitä pidetään herkullisena ruoka-aineena. Suurikokoisiin lehtiin voi kääriä vaikka pienriistaa, ja kypsentää sen nuotiossa.

^
Takiaiset (Arctium sp.)

Tatar

Tatarkasvien (Bistorta, Fallopia, Aconogonom, Persicaria sp.) siemenet ovat käyttäkelpoisia viljojen tavoin käytettynä. Sukuun kuuluu mm viljtatar eli tattari (Fagopyrum esculentum). Niiden lehtiä voi myös käyttää. Ukontatarta (Persicaria lapathifolia) pidetään lievästi myrkyllisenä.

^
Tatar (Bistorta, Fallopia, Aconogonom, Persicaria sp.)

Tulikukat

Tulikukat (Verbascum) ovat komeita, korkeita kuivan kasvupaikan suosijoita. Niiden kukista voi keittää teetä. Kukissa on kovia karvoja, jotka saattavat kutittaa kurkkuja, ja siksi tee kannattaa siivilöidä ennen juomista.

^
Tulikukat (Verbascum)

Tädykkeet

Tädykkeet (Veronica sp.) ovat kauniita, matalia ruohokasveja. Niiden pienet, heleänsiniset kukat ilahduttavat sydäntä keskikesällä, heti lemmikkien (Myositis sp.) kukinnan jälkeen. Tädykkeet sopivat erityisesti teeyrteiksi.

^
Tädykkeet (Veronica sp.)

Ukonpalko

Ukonpalko (Bunias orientalis) on komea, korkea, haarakas keskikesällä keltaisin kukkatertuin kukkiva kasvi, jonka mielenkiintoista makua kannattaa kokeilla keittiössä.

^
Ukonpalko (Bunias orientalis)

Vaahtera

Vaahterasta (Acer platanoides) voi käyttää nuoret alut, silmut, kukat, siemenet ja lehdet. Suomessa kasvavasta vaahterastakin voi juoksuttaa keväällä mahlaa ja valmistaa siitä siirappia, vaikka sen sokeripitoisuus ei olekaan yhtä suuri kuin Kanadassa kasvavan sokerivaahteran (A. Saccarum).

^
Vaahtera (Acer platanoides)

Vadelma

Vadelman (Rubus idaeus) aromaattiset lehdet ovat erinomaisia yrttiteeaineita hiostamisen jälkeen. Hiostaminen voimistaa niiden aromia. Ne soveltuvat myös viherjauheeseen. Kukkia voi myös maistella.

^
Vadelma (Rubus idaeus)

Valkoapila

Valkoapila (Trifolium repens) ei ole maultaan yhtä makea kuin puna-apila, mutta se antaa kivan aromin juomiin, kuten yrttisimaan. Kukat tai siemenet  maistuvat miedolta, ja niitä voi laittaa leipätaikinaan kourakaupalla.

^
Valkoapila (Trifolium repens)

Voikukka

Voikukan (Taraxacum officinale) lehtien maku on hyvin voimakas, ja niistä kannattaakin ottaa keskiruoti pois, kun laittaa niitä salaattin. Kasvista käytetään juuret, kruunu, lehdet, lehtiruodit, kukkanuput, kukkavarret ja kukat. Kukista tulee makeaa teetä.

^
Voikukka (Taraxacum officinale)

Vuohenputki

Vuohenputki (Aegopodium podagraria) tuotiin Suomeen ravintokasviksi ilmeisesti jo keskiajalla. Se onkin erinomaista ravintoa tuoreena, kuivattuna tai pakastettuna. Myös täysikasvuisia lehtiä voi käyttää, niiden maku on vahva. Tuoreita kukkia voi käyttää mausteena, ja siemenet kuivata maustehyllyyn.

^
Vuohenputki (Aegopodium podagraria)