Nokkosen käyttöä keskiajalla

Naantalin luostarin yrttikirja (1400-luvun Suomessa tai Ruotsissa) kertoo, että:

se on hyvä keltatautiin, jos sitä muserretaan viiniin ja juodaan. Samoin on nokkosensiemen hunajassa kieriteltynä hyvää kivesvammoihin, ja se parantaa vanhaa yskää, jos sitä juodaan usein, ja poistaa keuhkoista kylmettymisvauriot, ja se on hyvä paisuneeseen vatsaan. Kaikkeen tähän on nokkosensiemen hyvää hunajassa tai viinissä keiteltynä, jos sitä juodaan usein tällä tavoin keitettynä. Sama vaikutus on tuoreella nokkoskeitteellä, jos sitä juodaan lämpimänä. Samoin, jos nokkosenlehdille muserretaan suolaa, se on hyvää paiseisiin ja pahoihin haavoihin ja hyvää hampaille, se on myös hyvää koiranpuremaan. Tämä lääke saa myös rusto- tai luuvamman kasvamaan kiinni, ja se kuivaa pahaa nestettä. Samoin, jos nokkosenjuurta muserretaan etikkaan, se on hyvää perna- ja jalkapaiseisiin. Samoin pannaan nokkosenlehtiä nenään, jos se vuotaa verta. Samoin, jos voidellaan kasvoja verenvuotoa vastaan valmistetulla nokkoskeitteellä, se tyrehtyy. Samoin on nokkosensiemen hunajaan muserrettuna ja iholle siveltynä hyvää kylkiluupaiseisiin, kylkikipuun ja keuhkopaiseisiin. Samoin kaali tuoreiden nokkosten kanssa keitettynä pehmittää vatsaa. Samoin, jos nokkoskeitteellä huuhdellaan suuta kauan, se on hyväksi kitakielekkeelle. Samoin voitelu edistää myös hikoamista. (Erkamo)

Henrik Harpestraeng (1200-luvun Tanskassa) kertoo:

Nokkonen pieneksi etikan kanssa keitettynä ja syötynä ilman suolaa puhdistaa kaikki vatsan nesteet ja tappaa madot siellä (jotka ovat vatsalle hyvin vaarallisia, jos niitä on paljon), mikä johtuu raakojen hedelmien syömisestä. Jos sitä hienonnetaan suolan ja munankeltuaisen ja kananrasvan kanssa, ja hierotaan sitä kylvyssä ihmisen ruumiiseen, niin se lieventää kaikkea kapia (ihottumaa), mikäli tätä jatketaan kolmen päivän ajan. (Käännös Mari Voipio)

Kansanperinteessä: 10-15 sentin mittaiset versot käytetään keväällä pinaatin tavoin. Ne ovat hyvin vitamiini- ja kivennäisainepitoisia. Nokkosta voi käyttää myös teenä. Rohtona nokkosta on käytetty mm. vesipöhöön ja anemiaan, ulkoisesti kääreenä valkoviinin kanssa hierottuna reumatismiin ja jäsensärkyihin. Ruoansulatusvaivoihin voi keittää nuoria versoja maidossa. Ulkoisesti reumaan, nenäverenvuotoon ja peräpukamien hoitoon. Tuoreista lehdistä puristettua mehua hierotaan päivittäin päänahkaan hiustenlähdön ehkäisemiseksi. Nokkosvesi pitää kädet valkoisena ja virkistää kasvojen ihoa. Tuoreella tai kuivatulla yrtillä voi hoitaa hiusten elottomuutta. Se sopii kaikkien hiustyyppien yleishoitoaineeksi, sillä se pehmentää ja lisää hiusten kiiltoa. Nokkonen on vanha kuitukasvi, josta on kudottu kangasta. Ennen kukintaa nokkosen kuitupitoinen kuori soodavedessä keitettynä kelpaa paperin valmistukseen. Värikasvi. (Aaltonen)

Lähteet

• Aaltonen - Corander: Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit. 1997

• Erkamo: Vanhin Suomesta tunnettu lääkeopillinen kirjoitus. Duodecim- kirjoituksia lääketieteen ja lääkärintoiminnan ajoilta. 1944.

• Harpestraeng, Henrik: Liber herbarum. Kööpenhamina 1936

• Simonen: Suomalaiset kasvinnimet

• Talbot - Whiteman: Brother Cadfael's Herb Garden. London, 1996

Hauskat ja helpot, mutta ei kovin autenttiset reseptit

Ohessa muutamia kivoja reseptejä. Niiden historiallinen autenttisuus ei ole kovin kummoinen, mutta pääpaino tällä kertaa onkin kokeilunhalulla ja sillä, että opit miettimään yrtti-nokkosta ja sen (lääkitseviä tms.) ominaisuuksia. Kuten yllä jo kirjoitin, esi-isämme historian saatossa osasivat kyllä hyödyntää nokkosta lukuisin eri tavoin. On kyllä aika opetella Sinunkin. Poimi tästä resepti, valmista ja nauti. Ja muista kerätä keväällä nokkosta. Kuivata sitä syksyn ja talven varalle ruokiin ja juomiin.

Nokkosolut

Tämän oluen pikaversion olen kehittänyt kokeilumielessä. Miellyin tähän heti niin että nykyään valmistan tätä joka kesä. Yksi parhaimpia oluitani! Nokkosolut ei kestä pitkää säilytystä. Toisin kuin marjaoluet ja yrttioluet yleensä, nokkosolut on juotava heti; sen maku muuttuu jo alle kolmessa kuukaudessa vanhaksi ja sitten nopeasti epämiellyttäväksi.

• Purkki vaaleaa, hyvälaatuista olutuutetta

• 8 litraa vettä

• 600-900g sokeria

• litran verran tiiviiksi pakattuja, nuoria tai nuorehkoja nokkosenversoja tai noin kolme desiä kuivattua nokkosta

• vesilukollinen oluenvalmistusastia

• hyviä ja puhtaita pulloja korkkeineen, tai mieluiten patenttikorkillisia pulloja

Kaada olutuute ja sokeri käymisastian pohjalle. Huuhtele tuoreet nokkoset. Keitä nokkosta, kuivattua tai tuoretta, vähäsen aikaa neljässä-viidessä litrassa vettä. Kaada vesi-nokkoset käymisastiaan, sekoita hyvin ja lisää raikasta vettä 19 litraan asti. Ripottele oluthiiva pinnalle, sulje kansi, täytä vesilukko vedellä. Pullota viiden päivän päästä. Säilytä viileässä kellarissa.

Nokkossima

• 1-2 litraa nokkosen nuoria versoja

• 2 dl vettä niiden huuhteluun

• 8 litraa vettä

• 0.5 kg hienoa sokeria

• 0.5 kg fariinisokeria

• (1 dl siirappia, jos pidät makeasta)

• 1/4 tl hiivaa

Huuhtele nokkoset ja kiehauta ne pehmeiksi pienessä vesimäärässä. Jäähdytä ja jauha hienoksi. Kuumenna vesi ja makeutusaineet. Sekoita, kunnes sokeri sulaa. Lisää nokkosliemi. Jäähdytä seos kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva liemen pinnalle. Peitä liemi ja anna sen käydä huoneenlämmössä yön yli tai kunnes pinnassa on pieniä kuplia. Voit myös käyttää vesilukollista astiaa. Pullota liemi, käytä simaa 1-3 päivää huoneenlämmössä, ja siirrä vasta sitten kylmään. Kuplat ja maku ovat sietä hienompia, mitä kylmempi paikka on.