© Satu Hovi 2011 / 2017
Neulakinnas on ikivanha tekniikka, puikoilla neulomista vanhempi. Neulakinnastekniikassa luodaan neulan avulla lenkkejä, jotka sitoutuvat toisiinsa kiinteästi. Työ on usein tiivis, eikä purkaudu. Tällä sivulla olevilla videoilla esittelen neulakinnastekniikkaa, joka aloitetaan pyöreänä, eli neulakinnasta ruotsalaisittain. Ruotsin kansanomaiset kintaat ovat pyöreäpäisiä, Suomessa säilyneet tasapäisiä, siitä nimitys.
Neulakinnastekniikan oppimisen vaikeus on se, miten tyhjästä saadaan luotua niin kestäviä lankalenkkejä, että niiden lomaan voi neuloa toistuvaa silmukkajonoa. Yksinkertaisimpia neulakintaita ovat Suomestakin säilyneet kansanomaiset maitosiivilät. Pistot monimutkaistuvat, kun lankalenkkejä, joiden läpi neula pujottelee sitoakseen piston, on useampia.
Variaatioita saadaan lisää, kun kohtaa edellisellä kerroksella, johon lankalenkkien halutaan kiinnittyvän, muutetaan.
Lisäksi neula voi pujotella hyvinkin syvälle edellisiin pistoihin ja takaisin. Tekniikoita on lukemattomia, ja jokainen neuloja voi helposti kehittää uusia.
Hyvään työnjälkeen vaikuttaa kolme asiaa yhdessä:
Pistotyyppiä ja langan paksuutta vaihtelemalla saadaan aikaan eri näköisiä töitä
Lisää neulakintaasta voit lukea englanniksi sivultani Viking and Medieval Nålebinding Mitten Replicas. Keskiaikaisen neulakintaiden esittelyä löydät myös kirjastani Keskiajan Puvut (Art House 2013 / 2017). Vuoden 2017 painoksesta löytyvät myös kuvalliset työohjeet.
Pyöreä aloitus sopii mainiosti pipoon, sukkaan ja lapaseen. Pyöreää aloitusta voi käyttää myös tasapäiseen työhön, kunhan ensimmäisen piston jälkeen sulkee alkulenkin vetämällä alkunarusta.