Keskiajan yrttitarha lyhyesti

Keskiajan yrttitarha sijaitsee Pornaisissa. Se on pieni puutarha metsään rajautuva puuraha, jossa kasvaa enimmäkseen kuivan maan lääke- ja ravintoyrttejä. Yrttitarhan malli on varhaiskeskiaikainen, sen kasvivalikoimassa on Pohjois-Euroopassa ennen vuotta 1600 kasvatettuja yrttejä, pensaita ja puita. Sitä on esitelty myös TV:ssä Eden Pihaklubissa 18.7.2013 ja Ihana Piha- ohjelman jaksossa 10 17.6.2010 .

Puutarhani on perustettu vuonna 1998 metsäpohjalle. Paikka on hyvin kuiva. Puutarha ja sen kasvit muuttuvat jatkuvasti. Opin itse koko ajan lisää puutarhanhoidosta ja kasveista. Opin tuntemaan piparmintun mieltymykset vasta kymmenentenä vuotena, mutta kamomilla ei enää kasvakaan millään... Myös tietoni keskiajasta lisääntyy koko ajan.

Yrttitarhani on muodoltaan varhaiskeskiaikainen; keskellä on pieni ympyränmuotoinen kukkapenkki, jonka ympärillä on neliön- tai kolmionmuotoiset kukkapenkit. Tällaista mallia kuvaa Albertus Magnus 900-luvulla. Edessä luumupuu ja irikset.

Jokaisen kukkapenkin keskustassa on vanha ruusu, ja penkkiä reunustaa jokin matala kasvi. Tässä penkissä kasvavat apteekkarinruusu ja ranskanruusu 'polkagris', reunaa kiertää iisoppi (hyssopus officinalis), jota käytettiin keskiajalla lääkkeenä. Ruusujen ja reunakasvien välillä kasvaa korkeampia yrttejä. Tällainen oli sommittelultaan myös Tukholman keskiaikamuseon edessä ollut yrttitarha1990-luvulla. Nyt sen paikalla on puisto.

Ranskanruusut 'polkagris' (rosa gallica versicolor) ja apteekkarinruusu (rosa gallica officinalis) ovat vanhimpia ruusuja keskiajan puutarhoissa. Apteekkarinruusua käytettiin lääkkeenä. Ruusuvesi oli keskiajalla aineksena myös kosmetiikassa ja ruoanlaitossa. Ruusuvanukkaat levisivät Eurooppaan islamilaisesta maailmasta ristiretkeläisten mukana. Molemmat ruusut leviävät mielellään kasvattamalla sivuversoja, joten istuttaminen yrttipekin keskelle ei ollut niille paras valinta. Ne talvehtivat hyvin, mutta näyttävät kasvavan vain vajaa metrin korkeiksi.

Kasvipenkkien reunat olen muurannut pienistä luonnonkivistä: tontillani on niitä paljon, joten oli järkevää käyttää edes osa niistä johonkin. Esimerkki kivin reunustetusta kukka- tai vastaavasta penkistä on löydetty Oslon keskiaikaisista kaivauksista. Tässä penkissä kasvaa kieloja (convollaria majalis) ja ukontulikukka (verbascum thapsus). Ukontulikukka on arkeofyytti, jota ihmiset joko kasvattivat tai tahallisesti levittivät. Poltettua kasvia hengitettiin hengitystiesairauksissa. Kasvin vartta käytettiin soihtuna ja sanotaan, että sen siemenet veteen heitettyinä huumaavat kalat. Kasvi kasvaa hyvin kuivilla paikoilla, joissa vesi ei seiso. Kielo oli lääkekasvi.

Kuningas Kristofferin maalaki 1400-luvulta mainitsee, ettei toisen puutarhasta saa taittaa oksia tai varastaa. Puutarhaksi käsitettiin nimenomaan sitä varten aidattu alue. Puutarhani on reunustettu risu- ja kiviaidoin. Aitani olen tehnyt nuorista koivuista ja pihlajista. Keskiajan Euroopassa risuaidat olivat usein pähkinäpuuta tai pajua. Risuaitoja käyttivät varsinkin talonpojat, kun pieni keittiötarha piti suojata hanhilta. Maillani kasvaa kuitenkin runsaasti nuoria koivuja, joten tein aitani pääosin niistä. Kuvasta näkyy hyvin risujen pujottelu. Aidat joudutaan uusimaan muutaman vuoden välein, sillä koivu lahoaa nopeasti. Ennallistetuissa keskiajan puutarhoissa on käytetty myös erilaisia ristikkomallisia aitoja. Esimerkki ristikkoaidasta löytyy Sylvia Landsbergin kirjasta Medieval Gardens, jota tässä on mukaeltu, kuva vuodelta 2010. Edessä kukkii persian keltaruusu, joka oli keskiajan Euroopassa sangen harvinainen islamilaisen alueen ulkopuolella. Rohtosalkoruusu kasvaa terhakkana heti ruusun takana, kuvan keskellä.

Puutarhaa rakentaessani olen pääasiallisena lähteenä käyttänut John Harveyn loistavaa kirjaa Medieaval Gardens (Lontoo, 1981). Mielestäni se on paras lähdekirja keskiajan puutarhan rakentajalle. Sylvia Landberg on myös kirjoittanut hyvän kirjan keskiaikaisista puutarhoista (Medieval Gardens). Myös heidän muu tuotantonsa on ollut opettavaista luettavaa. Aikalaislähteitäkin on Euroopasta. Ne ovat enimmäkseen herbaarioita, joissa kerrotaan yrttien käytöstä. Niitä luettaessa on muistettava, että keskiajan kielen ja nykykielen välillä on pitkä aika, ja kirjoista on saattanut olla useita käännöksiä ja muutoksia, kasvin nimikin on saattanut matkan varrella vaihtua jopa useampaan kertaan.... Tapa kuvata kasvit ei myöskään silloin ollut se ihan kaikkein selkein. Ohessa esimerkiksi myrtti (myrtus communis, voi tarkoittaa myös suomyrttiä Myrica gale) kuvattuna keskiaikaisessa yrttikirjassa eli herbaariossa. Tai sitten jotakin ihan muuta kasvia. Tunnistaisitko kasvin?

Yrttitarhassa voit vierailla sovittuna aikana pientä korvausta vastaan tai osallistua talkoisiin. Yrttitarhassa vietetään myös esittelytilaisuuksia, joissa voit kuulla yrttien historiasta ja niiden käytöstä vuosisatojen varrella.Tilaisuuksia ja vierailuita ei kuitenkaan ole vuonna 2015, sillä puutarhassa tehdään kunnostustöitä. Tutustu puutarhan blogiin keskiajanyrttitarha.worldpress.com.

Kuvat:Hannele Maahinen & Satu Hovi
Tekstit: Satu Hovi
Sivuilla esiintyvän materiaalin kopioiminen on ehdottomasti kielletty ilman asianomaisten lupaa.