Keskiajan puvut

Viikinki- ja keskiajalla sekä renessanssin aikaan vaatteen kaavoitus poikkesi nykyisestä. Vaatteet istui ovat ihmisen yllä aivan eri tavalla kuin tämän päivän mallilla leikatut. Saumat ja päärmeet olivat itsessään koristeellisia yksityiskohtia, jotka eivät aina näkyneet edes vaatteen oikealle puolelle. Vaatteiden tekemiseen käytettiin aikaa ja rahaa, ne olivat arvokkaita ja niitä sekä pidettiin että säilytettiin huolella. Vaatteita lahjoitettiin testamentissa eteenpäin korujen tapaan. Uusi omistaja muokkasi vaatetta: käänsi haalistuneen vaatteen nurin päin, pienensi sitä ja käytti yli jääneet palat johonkin muuhun tai suurensi sitä jostakin uudesta kankaasta tehtyjen kiilojen avulla.

Ihmisen ulkonäöstä voi päätellä hänen sosiaalinen asemansa ja varallisuutensa. Vaatetus oli se käyntikortti, jonka perusteella muilta saatu luottamus ja kunnioitus määräytyi. Suuri osa omaisuudesta puettiin ylle, se oli paras ja usein ainoa pankki.

Uppsalan tuomiokirkossa Ruotsissa säilytetään herra Svante Sturen ja hänen poikiensa pukuja 1500-luvulta. Tämä samettipuvun mallina on käytetty yhtä niistä. Puvun koristelu on mielenkiintoinen: musta samettinauha, johon on leikattu viiltoja ja jota reunustaa molemmin puolin lovetut, harmaat silkkinauhat. Samettinauha on lisäksi koristeltu hopeanyörillä.

Voit lukea lisää keskiajan puvuista ja niiden valmistamisesta kirjastani Keskiajan puvut (Art House 2013)

Kuvan:Hannele Maahinen
Tekstit: Satu Hovi
Sivuilla esiintyvän materiaalin kopioiminen on ehdottomasti kielletty ilman asianomaisten lupaa.